Painonheitto, eli ”sisämoukarinheitto”, on verrattain yleistä esim Ruotsin tai Yhdysvaltojen halliyleisurheilussa. Suomessakin sitä kyllä heitetään; yleensä tosin ulkona joko veteraanisarjoissa tai syksyn heitto-otteluissa, eikä laji ole (ainakaan vielä) yltänyt Suomen hallikilpailuihin saakka vaikka siitä on moukarinheittopiireissä vähän puhuttukin.
Ennen kuin lähdin Jenkkeihin ja liityin osaksi NCAA:ta, en juurikaan itse fanittanut painonheittoa sillä se tuhosi sen vähäisenkin heittotekniikan jonka olin ehtinyt sisäistää. Heittäminen oli kuitenkin helppoa, suurinpiirtein sata kertaa helpompaa kuin moukarinheitto, sillä palloa ei tarvitse juuri odotella, kun vartta ei ole. Muistan entisen valmentajani Ilari Huttulan todenneen jossakin treenissä että kyllä varmasti olisin hyvä painonheittäjä. Kuitenkin, pidimme koko välineen vaan lajivoimavälineenä yrittäen aina heittää puhtaalla tekniikalla
Täällä jenkeissä sanotaan, että painonheiton tulos jaloissa (mittayksikköjalka lol) tarkoittaa heittäjän moukarinheittokuntoa. Esimerkiksi mun viime vuoden painonheittotulos oli 22.21m, joka on yli 72 ft, mikä siis teoriassa tarkoittaisi että olisin 72 metrin kunnossa. Ja melkein olinkin, kun kesökuussa heitin 71.02m moukaria. Tietenkään tämä olettamus ei aina pidä paikkaansa, silllä painoa voi heittää kyllä pitkälle mitä hirveimmilläkin tekniikoilla, jotka eivät kyllä linkoa moukaria juuri minnekään. Ehkä se kuitenkin pätee jos heitetään samalla tekniikalla moukaria ja painoa, niin kuin esimerkiksi suuri osa ruotsalaisista heittää. En siis ymmärrä, miksi jotkut eivät haluaisi laajentaa Euroopan yleisurheilua sisältämäään painonheittoa, muiden kuin taloudellisten syiden vuoksi (painonheittohan vaatii häkin vaikka kuulapaikalla voidaankin heittää).
Kun tammikuussa 2021 tulin ensimmäistä kertaa Jenkkeihin, tein hyvin selväksi uudelle valmentajalleni Andrew Dubsille, ettei minusta mitään painonheittäjää tule ja haluan pitää sen lajivoiman omaisena heittovälineenä, ikään kuin me Suomessa tehtäisiin. Dubs oli samaa mieltä kanssani ja sainkin minimaaliset määrät painonheittoa viikkoharjoituksiini, ja edelleenkin yli kahden vuoden jälkeen olen meidän joukkueesta se joka heittää vähimmän määrän heittoja painolla.
Suhteellisen kauan näin painonheito pelkkänä uhkana moukarinheitolle, ja senpä takia juurikin en halunnut lisätä painonheittomääriä. En voi sanoa vihanneeni painonheittoa, mutta ei se siitä kovin kaukana ollut. Olin Suomessa tottunut pelkkään moukarinheittoon ja tällainen uusi väline, joka vain näytti tekevän tekniikan tuhoamisen erityisen helpoksi ei vain kertakaikkiaan sopinut tähän yhtälöön.
Kuitenkin, viime vuonna, kun lähes jokaisessa hallikilpailussa heitin ennätyksen (ja Suomen Ennätyksiä), aloin näkemään painonheiton uhan sijaan mahdollisuutena. Kun tulin tänne Jenkkeihin, aloin tehdfä yhteistyötä urheilupsykologi Paul Knackstedtin kanssa. Paulin kanssa on kyllä tullut puitua aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta yksi aihepiiri oli kisatessa jännityksen hallitseminen ja omaan parhaimpaan pääseminen. Tällaisiin muutoksiin oppii vain toistojen kautta, ja hallikausi onkin oikein oivallinen aika harjoitella niitä kun painonheiton kanssa ei kuitenakan mitään menetettävääkään ole. Itse ainakin edelleen näen koko lajin vähän niinkuin leikkinä. Kun hallikausi alkoi tammikuussa 2022, ihan intoa tihkuen alkoin kokeilla erilaisia kisaanvalmistavia mielikuvaharjoitteita tai/ja tilanteita, joiista Paulin kanssa oltiin juteltu. Vaikka olin suhteellisen hyvässä kunnossa jo hallikauden alusta saakka, en usko että moukarikausi olisi mennyt yhtä hyvin, jos painonheittokausi ei olisi ollut alla, sillä opin itsestäni ja omasta tavastani kilpailla niin paljon. Hallikauden jälkeen saatoin samoilla opituilla metodeilla lähteä moukarikilpailuihinkin.
Cheers,
